Se joka kuvitteli ensimmäisen maratonini Helsingissä 2008 jäävän ainoaksi maratonkokeilukseni, oli pahasti väärässä. Tästä alkoi vähittäinen juoksuharrastuksen imu, joka vei tämän naisen mennessään. Voin vain syyttää ja kiittää tästä asiasta urheilullista kaveriporukkaani, jonka kanssa on tullut käytyä lähes joka maanantai juoksemassa noin 10 kilometrin yhteislenkki. Vähitellen juokseminen alkoi muuttua entistä tavoitteellisemmaksi ja sovimme porukassa yhteisen maratonmatkan järjestämisestä. Vuonna 2009 syksyllä matkasimme 6 henkisen porukan voimin Ateenaan, jossa klassinen maratonreitti ja upeat maisemat veivät mennessään.
Ateenan maratonin aikana keskustelin juoksun aikana erään suomalaisjuoksijamiehen kanssa. Hän oli kokenut konkari ja antoi minulle hyviä vinkkejä harrastukseni jatkon kannalta. Hän sanoi, että minussa on potentiaalia ja voisin helposti jaksaa juosta maratonin alle 4 tunnin ja myöhemmin 3.30 aikaan, jos vain jaksaisin juoksukilometrien kerryttämistä. Kiitin ystävällisistä kommenteista ja sain hurjasti motivaatiota juoksemiseen. Ateenassa paransin omaa aikaani ja kellotin 4.09. Seuraavana vuonna Tukholmassa (2010) kellotin jo ajan alle 4 tunnin, kun pääsin maaliin 3.51 aikaan. Tällöin asuin Tukholmassa työni vuoksi ja ikävöin yhtäkkiä maanantaista juoksuporukkani yhteislenkkiä. Päätin liittyä juoksuporukkaan myös Tukholmassa. Päädyin Stockholm Maraton Träningsklubbenin harjoituksiin ja sain kiskottua itsestäni entistä paremman maratonajan vuonna 2011, jolloin syntyi nykyinen ennätykseni 3.42.
Tänään kuulun Helsingin Jyryyn ja olen onnellinen Jyryn maratonkoulun käynyt juoksija. Aion jatkaa juoksemista tavoitteellisesti yhä eteenpäin. Se hyvä puoli juoksemisessa on, että voi pärjätä vielä "vanhemmallakin" iällä. Juoksija ei ole 30 kymppisenä vielä mikään ikäloppu. Se on lohdullista. Tulokset voivat parantua vielä pitkään. Sen ovat todistaneet idolini Leena Puotinniemi sekä Haile Gebrselassie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti