Top 35:ssa!

Iloinen yllätys tuli kotiin perjantaina (26.10), kun sain postiluukusta Juoksija-lehden uusimman numeron. Juoksija-lehden liitteenä olleessa Tulospörssi-lehtisessä huomioni kiinnitti erityisesti Suomen ratajuoksun Top-50. Naiset 10 000 metrin kohdalla löysin oman nimeni 33. parhaan naisjuoksijan kohdalta. Jee! Oma B-rajan tulokseni 41.34 syntyi ensimmäisissä 10 000 metrin ratajuoksukisoissa Tampereella. Tästä on loistava jatkaa, kohti uusia ennätyksiä ja A-rajaa tähyten. :)

Mistä juoksussa ei yleensä puhuta

Jostain syystä urheilun realistisesta puolesta ei juuri puhuta eli siitä, millaisten ruhjeiden ja vammojen kautta tietty saavutus on toteutunut. Haluaisin siksi kuvallani osoittaa, millaisia kivuliaitakin puolia maratonin juoksemiseen voi liittyä.

Ensimmäisessä kuvassa on itselleni tyypillinen kainaloruhje, joka vaivaa minua maratonin mittaisilla juoksuilla, ei sitä lyhyemmillä. Olen yrittänyt ennaltaehkäistä ruhjeiden muodostumista vaseliinin avulla sekä teippaamalla hiertäviä kohtia ennakkoon. Kuvan hiertymä aiheutui teknistä juoksutoppia käyttämällä. Todennäköisesti olisin päässyt vähemmällä käyttämällä teknistä juoksupaitaa ja sen alla tarvittavia teippauksia. Esimerkiksi kinesioteippaus on osoittautunut kohdallani hyväksi, sillä se mahdollistaa käsien vapaan liikkumisen. Toisaalta myös käsien liikeradat juoksun aikana voivat parhaimmillaan ehkäistä ja pahimmillaan aiheuttaa näitä ikäviä hiertymiä (juoksutekniikka). Valokuvista olen huomannut, että pidän käsiä juostessani melko ylhäällä, joten tässä voisi aidosti olla kehitettävää.

Jalkojen teippaus on myös erittäin oleellista, mikäli haluaa välttyä vesirakoilta ja hankauksilta juoksun aikana. Jostain syystä jalkojen teippaaminen on omalla kohdallani paljon helpompi muistaa. Toisaalta ainakin tämän kuvan vilkaisu voi auttaa minua muistamaan kainaloiden teippaamisen ennen seuraavaa maratonia. Voin nimittäin kertoa, että varsin kivuliasta on käydä suihkussa tai vaihtaa vaatteita tällaisen ruhjeen kanssa. No, onneksi on Bebanthen-voide (tämä ei ole mainos). Ja onneksi aika parantaa haavat ja jäljelle jää vain lopulta hyvät muistot juoksusta. :) Kaikki eivät myöskään ole yhtä herkkäihoisia, vaan nämä onnekkaat, jotka eivät saa hiertymiä, voivat keskittyä nauttimaan juoksusta ilman teippailuita. Tästä luontaisesta ominaisuudesta olen hieman kateellinen. Minun ei auta kuin jatkossakin teipata, sen minkä kerkeän.

Ennätystä metsästämässä SM-maratonilla

Sunnuntaina (14.10.2012) juostiin SM-maraton Vantaan maratonin yhteydessä Tikkurilassa. Sää oli, mitä mainioin lokakuun päiväksi. Aurinko paistoi ja ilma oli raikas, kahdeksan astetta plussan puolella. Olin elämäni ensimmäistä kertaa SM-maratonilla mukana. Olin juossut kesällä niukin naukin kisarajan rikki puolimaratonilla ja nyt pääsin mukaan Suomen kovimpien maratoonarien kyytiin. Onneksi tajusin ottaa alussa suhteellisen rauhallisesti. Tavoitteeni oli tavoitella omaa uutta ennätystäni eli 3.32 alle ja alkuun lähdin tavoittelemaan jopa 3.18 loppuaikaa.

Maratonin reitti oli jaettu neljään osaan, eli yksi lenkki oli noin 10,5 kilometriä. Maasto oli pääasiassa asvalttia, mukavan tasaista. Väliin juostiin aivan omakotitalojen pihojen vierestä Hiekkaharjussa ja Ruskeasannassa. Bongasin Lenni-Kalle Taipaleen soittamassa rumpuja ison viihdytyskaartin kera. Ainakin parilla ekalla kierroksella jaksoin hymyillä tälle energiselle kokoonpanolle.

Maalialueen ohitse paineltiin aina kierroksen täyttymisen merkiksi. Oli mahtavaa huomata, kuinka paljon oman seuran juoksijoita, omia kavereita ja perheenjäseniä oli kannustamassa. Valmentajani kertoi ohituspisteellä aina kierrosaikojani ja ainakin alkuun ne olivat itselleni yllättävän lupaavia. Tietenkin maratonilla tulee muistaa tasainen vauhdinjako, mutta itselleni on perinteisesti käynyt niin, että vauhtini on alkanut viimeisellä 10 kilometrillä hyytyä ja niin nytkin.

Viimeinen kierros oli suorastaan myrkyllinen. Tunsin, kuinka jalkani eivät halunneet enää vastaanottaa reipasta askellusta, vaan jalat huusivat lepoa. Silti oli pakko yrittää pusertaa loppuun saakka, kun tähän asti olin juossut niin hyvin. Selvitin maaliviivan ylitse aikaan 3.25.07. Olin väsynyt, mutta onnellinen. Uusi ennätykseni rikkoontui noin 8 minuutilla. Eli viimeiseen puoleen vuoteen olen saanut rikottua maratonajastani yhteensä 18 minuuttia. Ei huono suoritus lainkaan.

Sijoitukseni SM-maratonilla ei ollut häävi, mutta ei ollut lainkaan häpeä tulla viimeiseksi noin kovatasoisessa kisassa. Hävisin naisten kisan voittajalle 41 minuuttia ja toiseksi viimeiselle naiskisaajalle 12 sekuntia. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kun on ollut hyvä kausi kokonaisuudessaan! Seuraava tavoitteeni voisi olla New Yorkin Maratonille pääsy juoksuajan perusteella (maratonilla puuttuu ajasta enää 2 minuuttia) tai A-luokan juoksutulosten tavoittelu. :)