Jäitä hattuun radalle - kolmas kerta toden sanoo!

Oijoi, Jämsän kestävyyskarnevaaleissa (28.6.) kaikki olosuhteet olivat kunnossa. Keli oli hyvä, oma kunto oli kohdillaan ja hyvää peesiapua luvassa. Valmistauduin 10 000 metrille siis hyvillä mielin, vaikka aikamoista odottelua olikin illan viimeiseen strattiin (klo 19.55).

Olin sopinut poikaystäväni kanssa kierrosaikojen huutelusta (1,2 km välein) ja tarkoitus oli lähteä maltillisesti matkaan A-rajan vauhti mielessäni. Kaikki meni kuin leikiten puoliväliin asti, tai no juoksu tuntui tosi helpolta siihen saakka. Pysyttelin Kykyrin ja Aholan peesissä 4 km asti, kunnes heidän vauhtinsa alkoi hirvittää. Joku huuteli heille 38.20 loppuaikaa ja pian vauhti kiristyi jo 37.30 loppuaikaan. Ei hemmetti! Tuli tehtyä virhearvio, jota ei voinut enää perua. Loppu puolen juoksusta yritin pysyä jossain vauhdissa yksinäni körötellen, mutta pasmani olivat jo menneet sekaisin, eikä tasaista vauhdinjakoa saanut enää takaisin taiottua. Sekä jalkani että mieleni tuntuivat raskailta ja loppuvauhtini hidastui. Ei sen näin pitänyt mennä. Loppuun laskettelin kuitenkin 39.43 loppuajalla. Ihan ok, muttei lähellekään sitä, mitä tänään lähdettiin hakemaan. 58 sekuntia jäi uupumaan kisalipusta. Ei oikein löytynyt enää sitä viimeistä rutista, mutta en sentään keskeyttänyt missään välissä.

Maalissa oli vain hölmö tunne, kun kroppa ei ollut edes kaikkensa antanut, vaan pääsi ns. liian helpolla tänään. Vauhdinjaossa vain mentiin tänään metsään, 3. kilometrin 3.39 vauhti oli aivan liian kovaa kyytiä. Huh! 5 kilometrin väliaikani olikin sitten aivan liian kova 18.52, vaikka 19.15 oli ollut puolivälin tavoitteena.

En aio tästä testijuoksun puolelle menneestä kokeilusta masentua, vaan yrittän ratailua uudelleen heinäkuun puolella. Ei muuta kuin uudet vauhdinjaon strategiat kehiin ja kolmas (ratakymppi) kerta toden sanoo, eiks niin? :) Unelmille siivet!

Sääjumalten armoilla

Kesä on startannut vauhdikkaasti ja niin on myös ratakisakauden avaus. Olen juossut muutaman "alimatkan" kisan ja koittanut hakea nopeutta juoksuuni kymppiä silmällä pitäen. Suomen suvessa on tosin ratajuoksijan riesana vaihtelevat kesäkelit eli koskaan ei voi olla varma, tuleeko taivaalta kissoja vai koiria.

Hellejuoksu Hiekkaharjussa
Kävin 19.5. kipaisemassa 10 000 metrin ratajuoksun. Ei mennyt kaikki sinä päivänä ihan nappiin. Myöhästyin nimittäin omasta startistani (auts). Kun saavuin kannustusjoukkoineni paikalle, oli naisten kisa jo käynnistynyt, vaikka eilisen aikataulun mukaan piti alkaa vasta tunnin päästä. No, onneksi joku keksi ehdottaa, että juoksisin miesten sarjassa ja niinhän sitten tapahtui. Keli oli superhelteinen (tietysti) ja jotenkin arvasin, että enkan tavoittelu olisi aika utopiaa, mutta hyvää treeniä ja kokemusta lähdin silti hakemaan. Taistelin yllättävän hyvin (kävin lähes joka toisella kierroksella vesipisteen kautta) ja loppuaikani oli tähän astisin rataenkkani: 39.48. Toivottavasti se siitä vielä kesän mittaan paranee.

Jäätävä Eltsun ratakolmonen
Päivää ennen helatorstaita Eltsussa järjestettiin Toukokuun kisat (28.5.). Osallistuin 3000 metrin ratajuoksuun. Keli oli jäätävä. Ilman lämpötila oli +8 C ja juuri ennen strattia taivaalta alkoi vihmoa jäätävä vesisade. Hip hurraa! No, loppuaika oli tietysti sen mukainen eli sain jaloistani irti kohtuullisesti 10.58, mutten mitenkään erityisen hyvin. No, hyvää treeniä silti.

Aurinkoa Turussa
Onneksi Turku tarjosi parasta keliä 4.6. Tilastopajacupissa. Pääsin maistamaan ripauksen parempaa kesäkeliä, kun iltamyöhäsellä starttanut 5000 metrin kisa (klo 21.40) juostiin edelleen +21 lämpötilassa. Kotiin tuomisena oli oma uusi enkka 18.41 ja luottamus siitä, että nyt ollaan oikeilla jäljillä kisakunnon suhteen.