Ratakauden avaus Eltsussa

Tämä kesä on mennyt pitkälti muun kuin puhtaasti juoksun ehdoilla, mutta siltikään treenaus ei ole jäänyt. Eipä vain ole päässyt samalla tavalla kisoihin kuin aiemmin (syy: työmatkat ja taloprojektit). Juhannuksena pääsin silti mökkijuoksulle. Fiskars Village Run järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran perinteisemmän Degersjö juoksun sijaan. Ajattelin, että kiva kun juoksumaasto on tuttua ja kilsoja vain vajaa 8. Tästä lähin on tiedossa, millainen maasto Village Runissa on. Yhtä nousua ja laskua kukkulalta toiselle. :)

Hapoillehan siinä meni, mutta kerkesin maaliin silti naisista kolmantena 7,8 km sarjassa. Jykevän paistinpannun sain palkinnoksi. Palkintona oli myöskin hyvä jälkifiilis ja loistotunne siirtyä Juhannuksen viettoon.

Aikuisurheiluliiton SM-kisat kirmattiin 26.-28.6. Osallistuin vain N30 sarjan 5000 metrille, kun tiesin että jo maaliin selviäminen on tällä kuntopohjalla jo itsessään varsin positiivista. Kuinka ollakaan Eltsuun pelmahti lauantaille aurinkoinen (+ 23 C) keli ennen starttia ja siinä sitä sitten paineltiin rataa ympäri. Oma tavoitteeni oli pitää tasainen vauhti ja vähän kiriä lopussa, jos pystyy. Näillä treeneillä olen varsin tyytyväinen, että kykenin 19.44 loppuaikaan. Maalissa olin aika naatti, mutta pronssinen mitsku tuli vielä palkinnoksi. Tästä on hyvä jatkaa. Aurinkoista kesää kaikille juoksijoille ja juoksijattarille!

Puistojuoksua Kiinassa

Kesäkuun alussa minulle avautui huikea tilaisuus päästä työni kautta 2 viikon reissulle Pohjois-Kiinaan. Jo kohteen eksoottisuuden takia olin aivan täpinöissäni, pääsisin 7 miljoonan asukkaan Changchuniin konsultoimaan kestävää liikennesuunnittelua. Työminäni oli erittäin tyytyväinen, mutta juoksijaminäni rypisti hieman otsaa huolestuneena: "Kuinka käy juoksutreenin Kiinassa?".

Onneksi lenkkarit voi aina ottaa mukaan kohteesta riippumatta. Kävi ilmi, että hotellillamme oli juoksumatto ja läheisyydessä pieni puisto, jonne aamulenkin sai melko kätevästi heitettyä.

Mutta, mutta. Ei kaikki ollut ihan niin yksinkertaista kuin kotona. Joinain päivinä ulkona tuuli Mongoliasta asti hiekkaa tai ilmanlaatu saattoi olla melko nokista. Ei silloin tehnyt mieli juosta ulkona. Toisaalta työpäivätkin olivat niin pitkiä (10 h), että niiden jälkeen jaksoi lähinnä käydä pienellä palauttavalla lenkillä (noin 5 km). Aamuisin hotellin kuntosali aukesi vasta 10:ltä, joten en ikinä päässyt tekemään aamutreeniä salilla, kun työt alkoivat jo 8.30. Toisaalta silloin, kun pääsin juoksumatolle iltaisin, oli sykkeeni varsin koholla (noin 2-3 päivää pitkän lennon jälkeen), joten päätin ottaa treenit chillimmin.

Pienessä puistossa hotellimme luona oli sellainen 1 km ympyrälenkki. Se ei suinkaan ollut tyhjä, vaan sitä kiersi kellonajasta riippumatta suuri joukko kiinalaisia kävellen. Siinä sitten puikkeloimaan ja ihastelemaan samalla kiinalaista tanssia ja taijitä. Onni oli, kun löysimme kollegani kanssa jokimaiseman, jonka varressa pystyi juoksemaan myös pitkiä lenkkejä. Mielettömiä oli myöskin pikku saaret, joita pystyi ihastelemaan lenkin lomassa.

Kiinalaisesta city-elämäntavasta oppi ainakin sen, että miljoonakaupungin melskeessä puistojen ja muiden hiljaisten paikkojen rooli vain korostuu. Kiinalaisilla oli ihailtava tapa kokoontua puistoon ystävien ja perheensä kera kävelylle tai keskustelemaan. Parhautta oli nähdä vapautuneita kiinalaisia tuulettelemassa käsivarsiaan ilmassa kesken kävelylenkin, tanssimassa jonomuodostelmassa valkoisin hansikkain tai popittamassa hassuja teknobiittejä näyttäen ilmielävästi Mr. Camden Styleltä. :)