Kesä on ollut osaltani aktiivinen kisojen osalta:
- Yyterin maraton
- Forssan Suvi-illassa 10 km
- Degersjö-juoksu juhannuksena
- Paavo Nurmen kisassa puolikas
- Hämeenlinnan cityjuoksussa 10 km
- Self Transcendence (muutaman kerran)
- Helsyn PM-kisat (5000m ja 1500m)
- Helsinki City Triathlon
- Hervannan kansalliset kilpailut (10 000m)
Näin jälkikäteen voin todeta, että olen onnistunut tällä kaudella nostamaan kuntoani ja tulostasoani (ts. parantamaan ennätyksiäni) todella hyvin. Kausi on ollut nousujohteinen, eikä suinkaan ole osaltani vielä ohitse. Ensi viikonloppuna juoksen kenties kauden tärkeimmän kilpailuni Jyväskylän Finlandia Maratonilla, jossa tavoittelen puolikkaalla B-rajaa tosissani (ja samalla SM-maratonille pääsyä). Tällä hetkellä ennätykseni on vain 39 sekuntia tästä rajasta, joten uskoisin sen rikkomisen olevan mahdollista, jos vain kaikki menee kohdalleen mm. kelin ja kropan tuntemusten suhteen. Tänään juoksin hyvän testijuoksun ratakympin muodossa Hervannan kansallisissa kilpailuissa. Juoksin 10 000m ensimmäistä kertaa radalla ja vaikka sade olikin tehnyt radan melko liukkaaksi sain juostua hyvän juoksun aikaan 41.34 (alle B-rajan).
Epäonnistumisiakin on kohdalleni sattunut, ainakin yksi tänä kesänä. Juoksin heinäkuun alussa Hämeenlinnan kaupunkimaratonilla kympin kisan varsin helteisessä säässä. Lähdin uhmapäisesti yrittämään ennätysaikaa, vaikka mittari näytti +27 C. Lisäksi olin samalla viikolla juossut jo 90 kilometrin verran viikkokilsoja, joten ylimääräinen riuhtominen ei voinut tuottaa hyvää tulosta. Aikani ei parantunut, vaan päinvastoin juoksin varsinaisen jumboajan 46 minuutin pintaan. Vaikka Hämeenlinnan kisa ei ollutkaan merkittävimmästä päästä opetti se minulle huolellisen valmistautumisen olevan tärkeää ennen tavoiteltua ennätyksen parantamista. Ja toisaalta sen, että joitakin kisoja voi ja saa pitää ns. välikisoina. Ja sen että sääolosuhteet kannattaa aina ottaa huomioon. Ja sen että helle, juoksu ja minä ei taideta olla kauhean hyviä kavereita. Välillä olisi hyvä muistaa, että aina ei tarvitse parannella tuloksia tai pyrkiä mahdollisimman hyvään sijoitukseen. Silti pettymyksistä yleensä oppii parhaiten ja niiden oppia ei kannata jättää käsittelemättä.
Ensi viikolla suuntaan Jyväskylään nöyrin mielin, mutta tosissani. Juoksemisesta on lupa nauttia, vaikka tähtääkin hyviin tuloksiin. Odotan innolla Jyväsjärven kiertoa!
