Palataanpa kesään 2014. Kesällä (kesä-heinäkuussa) tavoittelin vielä innokkaasti ja varsin tosissani A-rajaa 10 000 metrillä. Kuntoni oli näin jälkikäteen arvioiden kohdallaan. Tuomo Salosen valmennuksessa olin lisännyt VK-lenkkejä ja vetoja suhteessa aimpaa enemmän, mistä kielii mm. kesäkuussa tekemäni ennätys 5000 metrillä Turussa (18.41). Tuohon lähes yökisaan olin supertyytyväinen ja se loi uskoa saavuttaa myös tavoittelemani kisaraja. Mutta sitten tulivat megahelteet (ainakin Suomen mittakaavassa). Muistatteko vielä heinäkuun? Kuuma kesä on ihanaa aikaa lomailla, muttei silloin kun yrittää rikkoa ennätystä ratakympillä.
Starttasin ratakympille kesällä kolmesti. Kaikki kisat Hiekkaharjusta Jämsään ja Forssaan juoksin lämpötiloissa +26-28. Kaikissa kisoissa kuukahdin helteen takia, sillä kroppani ei yksinkertaisesti osaa toimia helteellä. Uskokaa pois, kaikki jääpusseista, läpimärkiin hiuksiin ja suurempaan nestetankkaukseen tuli testattua. Osaltaan kisatulokset riippuivat myös taktiikastani. Hiekkaharjussa en ollut vielä kuntotasoltani valmis (juoksu oli silti lupaava 39.51), Jämsässä olin valmis mutta lähdin liian innokkaasti ja kohtalokkain seurauksin peesaamaan parempiani (39.43) ja Forssassa paras kuntotasoni oli jo syöty. A-raja jäi siis edelleen haaveeksi.
Syksyllä elämäntilanteeni alkoi muuttua. Aloin valmistella poikaystäväni kanssa yhteenmuuttoa, iltojen iloksi tuli tavaroiden purkua, keittiöremonttia ja Ikean kaappien ja hyllyjen kokoamista, elokuussa juhlin isosti kolmikymppisiäni, töissä oli kiireistä ja loppuvuodesta sain vielä uuden työn. Kaikki tämä vei melkolailla mehut ja keskittymiseni juoksusta. Siis tietysti jatkoin urheilemista, mutta harjoittelun painopiste muuttui kevyempiin PK-lenkkeihin, määrätkin tippuivat todella alas. Lähinnä jaksoin käydä lyhyillä aamulenkeillä ja toisinaan myöhäisillä PK-lenkeillä.
Syksyllä kävin myös testaamassa Frankfurtin maratonin. 10. maratonini ei ollut kovin hohdokas, sillä juoksu ei jostain syystä kulkenut. Johtuikohan siitä, että ennätin juosta pitkiä lenkkejä alle vain 2 kk. Loppuaikani oli 3.21. Eli melko rutiininomainen pyrähdys. Ei hyvä, eikä huono, mutta siihen harjoittelumäärääni nähden melko hyvä suoritus. Ja Frankfurt on kaunis kaupunki, joten kannatti käydä!
Summa sum marum. Elämässä on erilaisia tilanteita ja joskus täytyy ottaa rennommin, kun on liian kiireistä ja henkisesti kuormittavaa. Kouluarvosanoin sanoisin, että juoksuvuoteni oli 8+ eli selvisin siitä olosuhteisiin nähden ihan ok. Tähtihetkiä oli harvassa, mutta tosiasia on se, että fyysinen puoli ei voi rullata, jos henkinen puoli ei pysy mukana. Rennolle juoksulle täytyy jäädä riittävästi aikaa. Jos haluaa juosta kovaa, täytyy myös harjoittelun suunnitteluun panostaa ja höllätä muita aktiviteetteja. Näillä eväin lähden ensi kauteen. Aion nautiskella kivoista juoksutapahtumista enemmmän ja antaa tossun viedä, rennosti mutta rullaavasti.
Sädehtiväistä uutta vuotta 2015 kaikille juoksijoille ja juoksijattarille!
