Juoksuvuosi 2014 oli kokonaisuudessaan 8+

Pitkä hiljaisuus blogirintamalla kielii aina jostakin. Omalla kohdallani elämäntilanteessani on sattunut kerralla melkoisia muutoksia, joiden takia on ollut pakko hieman hengähtää, ottaa rauhallisemmin ja höntsäillä.

Palataanpa kesään 2014. Kesällä (kesä-heinäkuussa) tavoittelin vielä innokkaasti ja varsin tosissani A-rajaa 10 000 metrillä. Kuntoni oli näin jälkikäteen arvioiden kohdallaan. Tuomo Salosen valmennuksessa olin lisännyt VK-lenkkejä ja vetoja suhteessa aimpaa enemmän, mistä kielii mm. kesäkuussa tekemäni ennätys 5000 metrillä Turussa (18.41). Tuohon lähes yökisaan olin supertyytyväinen ja se loi uskoa saavuttaa myös tavoittelemani kisaraja. Mutta sitten tulivat megahelteet (ainakin Suomen mittakaavassa). Muistatteko vielä heinäkuun? Kuuma kesä on ihanaa aikaa lomailla, muttei silloin kun yrittää rikkoa ennätystä ratakympillä.

Starttasin ratakympille kesällä kolmesti. Kaikki kisat Hiekkaharjusta Jämsään ja Forssaan juoksin lämpötiloissa +26-28. Kaikissa kisoissa kuukahdin helteen takia, sillä kroppani ei yksinkertaisesti osaa toimia helteellä. Uskokaa pois, kaikki jääpusseista, läpimärkiin hiuksiin ja suurempaan nestetankkaukseen tuli testattua. Osaltaan kisatulokset riippuivat myös taktiikastani. Hiekkaharjussa en ollut vielä kuntotasoltani valmis (juoksu oli silti lupaava 39.51), Jämsässä olin valmis mutta lähdin liian innokkaasti ja kohtalokkain seurauksin peesaamaan parempiani (39.43) ja Forssassa paras kuntotasoni oli jo syöty. A-raja jäi siis edelleen haaveeksi.

Syksyllä elämäntilanteeni alkoi muuttua. Aloin valmistella poikaystäväni kanssa yhteenmuuttoa, iltojen iloksi tuli tavaroiden purkua, keittiöremonttia ja Ikean kaappien ja hyllyjen kokoamista, elokuussa juhlin isosti kolmikymppisiäni, töissä oli kiireistä ja loppuvuodesta sain vielä uuden työn. Kaikki tämä vei melkolailla mehut ja keskittymiseni juoksusta. Siis tietysti jatkoin urheilemista, mutta harjoittelun painopiste muuttui kevyempiin PK-lenkkeihin, määrätkin tippuivat todella alas. Lähinnä jaksoin käydä lyhyillä aamulenkeillä ja toisinaan myöhäisillä PK-lenkeillä.

Syksyllä kävin myös testaamassa Frankfurtin maratonin. 10. maratonini ei ollut kovin hohdokas, sillä juoksu ei jostain syystä kulkenut. Johtuikohan siitä, että ennätin juosta pitkiä lenkkejä alle vain 2 kk. Loppuaikani oli 3.21. Eli melko rutiininomainen pyrähdys. Ei hyvä, eikä huono, mutta siihen harjoittelumäärääni nähden melko hyvä suoritus. Ja Frankfurt on kaunis kaupunki, joten kannatti käydä!

Summa sum marum. Elämässä on erilaisia tilanteita ja joskus täytyy ottaa rennommin, kun on liian kiireistä ja henkisesti kuormittavaa. Kouluarvosanoin sanoisin, että juoksuvuoteni oli 8+ eli selvisin siitä olosuhteisiin nähden ihan ok. Tähtihetkiä oli harvassa, mutta tosiasia on se, että fyysinen puoli ei voi rullata, jos henkinen puoli ei pysy mukana. Rennolle juoksulle täytyy jäädä riittävästi aikaa. Jos haluaa juosta kovaa, täytyy myös harjoittelun suunnitteluun panostaa ja höllätä muita aktiviteetteja. Näillä eväin lähden ensi kauteen. Aion nautiskella kivoista juoksutapahtumista enemmmän ja antaa tossun viedä, rennosti mutta rullaavasti.

Sädehtiväistä uutta vuotta 2015 kaikille juoksijoille ja juoksijattarille!

Jäitä hattuun radalle - kolmas kerta toden sanoo!

Oijoi, Jämsän kestävyyskarnevaaleissa (28.6.) kaikki olosuhteet olivat kunnossa. Keli oli hyvä, oma kunto oli kohdillaan ja hyvää peesiapua luvassa. Valmistauduin 10 000 metrille siis hyvillä mielin, vaikka aikamoista odottelua olikin illan viimeiseen strattiin (klo 19.55).

Olin sopinut poikaystäväni kanssa kierrosaikojen huutelusta (1,2 km välein) ja tarkoitus oli lähteä maltillisesti matkaan A-rajan vauhti mielessäni. Kaikki meni kuin leikiten puoliväliin asti, tai no juoksu tuntui tosi helpolta siihen saakka. Pysyttelin Kykyrin ja Aholan peesissä 4 km asti, kunnes heidän vauhtinsa alkoi hirvittää. Joku huuteli heille 38.20 loppuaikaa ja pian vauhti kiristyi jo 37.30 loppuaikaan. Ei hemmetti! Tuli tehtyä virhearvio, jota ei voinut enää perua. Loppu puolen juoksusta yritin pysyä jossain vauhdissa yksinäni körötellen, mutta pasmani olivat jo menneet sekaisin, eikä tasaista vauhdinjakoa saanut enää takaisin taiottua. Sekä jalkani että mieleni tuntuivat raskailta ja loppuvauhtini hidastui. Ei sen näin pitänyt mennä. Loppuun laskettelin kuitenkin 39.43 loppuajalla. Ihan ok, muttei lähellekään sitä, mitä tänään lähdettiin hakemaan. 58 sekuntia jäi uupumaan kisalipusta. Ei oikein löytynyt enää sitä viimeistä rutista, mutta en sentään keskeyttänyt missään välissä.

Maalissa oli vain hölmö tunne, kun kroppa ei ollut edes kaikkensa antanut, vaan pääsi ns. liian helpolla tänään. Vauhdinjaossa vain mentiin tänään metsään, 3. kilometrin 3.39 vauhti oli aivan liian kovaa kyytiä. Huh! 5 kilometrin väliaikani olikin sitten aivan liian kova 18.52, vaikka 19.15 oli ollut puolivälin tavoitteena.

En aio tästä testijuoksun puolelle menneestä kokeilusta masentua, vaan yrittän ratailua uudelleen heinäkuun puolella. Ei muuta kuin uudet vauhdinjaon strategiat kehiin ja kolmas (ratakymppi) kerta toden sanoo, eiks niin? :) Unelmille siivet!

Sääjumalten armoilla

Kesä on startannut vauhdikkaasti ja niin on myös ratakisakauden avaus. Olen juossut muutaman "alimatkan" kisan ja koittanut hakea nopeutta juoksuuni kymppiä silmällä pitäen. Suomen suvessa on tosin ratajuoksijan riesana vaihtelevat kesäkelit eli koskaan ei voi olla varma, tuleeko taivaalta kissoja vai koiria.

Hellejuoksu Hiekkaharjussa
Kävin 19.5. kipaisemassa 10 000 metrin ratajuoksun. Ei mennyt kaikki sinä päivänä ihan nappiin. Myöhästyin nimittäin omasta startistani (auts). Kun saavuin kannustusjoukkoineni paikalle, oli naisten kisa jo käynnistynyt, vaikka eilisen aikataulun mukaan piti alkaa vasta tunnin päästä. No, onneksi joku keksi ehdottaa, että juoksisin miesten sarjassa ja niinhän sitten tapahtui. Keli oli superhelteinen (tietysti) ja jotenkin arvasin, että enkan tavoittelu olisi aika utopiaa, mutta hyvää treeniä ja kokemusta lähdin silti hakemaan. Taistelin yllättävän hyvin (kävin lähes joka toisella kierroksella vesipisteen kautta) ja loppuaikani oli tähän astisin rataenkkani: 39.48. Toivottavasti se siitä vielä kesän mittaan paranee.

Jäätävä Eltsun ratakolmonen
Päivää ennen helatorstaita Eltsussa järjestettiin Toukokuun kisat (28.5.). Osallistuin 3000 metrin ratajuoksuun. Keli oli jäätävä. Ilman lämpötila oli +8 C ja juuri ennen strattia taivaalta alkoi vihmoa jäätävä vesisade. Hip hurraa! No, loppuaika oli tietysti sen mukainen eli sain jaloistani irti kohtuullisesti 10.58, mutten mitenkään erityisen hyvin. No, hyvää treeniä silti.

Aurinkoa Turussa
Onneksi Turku tarjosi parasta keliä 4.6. Tilastopajacupissa. Pääsin maistamaan ripauksen parempaa kesäkeliä, kun iltamyöhäsellä starttanut 5000 metrin kisa (klo 21.40) juostiin edelleen +21 lämpötilassa. Kotiin tuomisena oli oma uusi enkka 18.41 ja luottamus siitä, että nyt ollaan oikeilla jäljillä kisakunnon suhteen.

Kevättä juoksutossuissa :)

SM-puolimaratonilla Vierumäellä 19.4.2014 (21,1 km = 1.27.33)

Viikin vitosella 3.5.2014 (5 km = 19.37)

Juokseminen on suhteellisen edullinen harrastus

Juokseminen on edullinen harrastus, sanotaan. Väitän, että tässäkin asiassa kaikki on suhteellista. Juoksemiseenkin saa nimittäin uppoamaan helposti ylimääräistä, jos vain haluaa. :)

Juoksu on siis periaatteessa edullinen harrastus. Ei tarvitse hankkia kalliitta välineitä tai varusteita tai hallien harjoitusmaksuja. Juosta voi jos omistaa juoksukengät ja voi kirmata heti kotiovelta lenkille. Kuitenkin mitä intohimoisemmin kutakin lajia harrastaa, sitä enemmän lajin harrastamiseen myös saa kulumaan tienestejä.

Mihin itse panostan juoksussa:

1.    Juoksukengät. Kun juoksee paljon, myös kilometrejä kertyy ja kengät kuluu kovaa vauhtia (etenkin pohjasta). Omistan tällä hetkellä 6 paria juoksukenkiä + nastalenkkarit ja piikkarit. Se on aika paljon tossupareja, mutta tykkään itse vaihdella lenkkareita treenin mukaan, jotta jalat ei totu liikaa yksiin kenkiin. Muutamat tossut on enemmän kisakenkiä, osa on parempia pitkille lenkeille ja yhdet on ”heräteostos”, joita käytän harvoin ja toiset on jo lähes loppuun kulutetut, jotka pitäisi oikeastaan pian heivata, kun juuri hommasin uudet jo tilalle.

Pakko päästä radalle testaamaan näitä uusia Addun piikkareita! :)

2.    Juoksulomat. Kun pääsee tämän makuun kerran, saattaa jäädä pahasti koukkuun. :) I miss you already, Cape Town.

3.    Gps-sykemittari. Näitä menee valitettavan usein rikki. Tänään ostoslistalle päätyi Garminin 620, koska onhan siinä sentään kadenssitietoakin. :)

4.    Lihaskunto ja jooga. Erittäin tarpeellista ja hyödyllistä, ellei ole luontaisesti ratojen notkein kaveri.

5.    Hieronta. Olisi tosi hyödyllistä. Tämä tulee usein unohdettua.

6.    Jalkahoito. Väliin tulee tosi tarpeeseen.

7.    Teipit, kylmägeelit, linimentti jne. Tosi tarpeeseen ennen ja jälkeen kisojen ja kovien treenien.

8.    Juoksija-lehti. Siitähän kaikki juoksijat puhuu.

9.    Ipod. Hyvin tahdistetut biisit rytmittää peruskauralenkkejä.

10.  Muut juoksuvarusteet. Maratonilla on hyvä olla geeleille säilytyspaikka (esim. vetoketjullinen systeemi ranteeseen tai vyötärölle). Aurinkoisilla keleillä aurinkolasit ja lippis. Ei hiertäviä juoksupaitoja ja shortseja, ¾ trikoita, pitkiä trikoita ja juoksutakkeja on kertynyt.

Loskaa pakoon Etelä-Afrikan lämpöön

Eipä minua kauaa tarvinnut houkutella matkaseuraksi treenileirille Kapkaupunkiin eräänä marraskuisena aamuna. Korkeintaan kaksi minuuttia lenkin alusta meni, kun päätös oli jo tehty. Ajankohta piti vielä varmistaa töiden puolesta ja helmi-maaliskuun 2,5 viikon reissu oli lentoja vaille varma.

Paikan päällä olin juoksukaverini Saaran kanssa heti aivan fiiliksissä. Hotellilta aukeni huikean kaunis näkymä Table Mountainille ja viereisellä rantabulevardilla pääsimme lenkkeilemään Atlantin lämpimissä tuulissa. Lähdimme reissuun leireilemään, mutta aktiivisina neitokaisina lisäsimme treenien lomaan myös paljon muutakin ohjelmaa.  Loman aikana kävimme mm. surffaamassa, safarilla, Hyväntoivonniemellä, vaeltamassa vuorilla, tapasimme kohteessa asuvia kavereitamme, kävimme Eminemin keikalla, viinitilalla, Robben Islandilla ja tietysti rannalla uimassa.

Teimme useina päivinä kaksi harjoitusta päivässä. Treeniä ensimmäiselle viikolle tuli reilu 103 km. Aamulla oli aivan eri tavalla pirteätä herätä, jos vertaa vaikka Suomen pimeisiin aamuihin. Auringon valon lisäksi myös Etelä-Afrikan aikavyöhyke oli puolellamme, kun kelloja ei tarvinnut siirtää eikä mitään jetlageja tarvinnut kokea. Yksi parhaista treeneistä oli ehdottomasti 25,5 km lenkki kauniissa Stellenbochin luonnonpuistossa. Sellaista 500m korkeuseron mäkeä vedettiin ylös hiki otsalla.

Juoksuloman aikana osallistuimme myös kahteen paikalliseen 10 km juoksukisaan. Toinen kisoista alkoi aamulla kukonlaulun aikaan ja sen reitti kiersi erään hulppean kauppakeskuskeitaan kulmilla. Toinen kisa starttasi rantabulevardilla illalla. Molemmat kisat toimivat hyvinä kovina harjoituksina ja toisaalta jännittävinä erilaiseen ilmasto-olosuhteisiin totutteluina. Ensimmäisessä kisassa olin lähellä juosta uuden ennätykseni, mutta kisamatka oli harmillisesti noin 150 metriä ylimittainen. Toisessa kisassa taas 30 asteen helle hidasti askeltani. Silti erittäin positiivinen kokemus nähdä erilaista juoksukulttuuria, kun yksikin tumma naisjuoksija paineli kisan paljain varpain ilman minkäänlaisia juoksukenkiä ja erään miehen rastakampaus painoi varmasti yli 2 kg. Se ei silti juoksijoiden menoa tuntunut hidastavan.

Juoksuloman jälkeen treenimotivaationi on todella korkealla. Lomalta palattuani on hieman ikävä sitä, että voi vain laittaa juoksutossut jalkaan ja treenata samantasoisen treenikaverin kanssa huikeissa maisemissa ja ilmasto-oloissa. Onneksi Suomen kevät on juuri alkamassa ja pian on kisakalenterissa paljon valinnan varaa. 

Juoksua pilke silmäkulmassa

Suomen  tuore maratonlupaus Elisa Karhu totesi hyvin Juoksija-lehdessä (2/2014), että tulosten kehittymiseen tarvitaan kovan harjoittelun, levon ja hyvän ravinnon lisäksi myös iloa. Olen Elisan kanssa täysin samaa mieltä. Liian usein kestävyysjuoksusta etenkin huipputasolla välittyy melko totinen kuva. En väitä, etteikö lajin luonne jo itsessään olisi rankka ja keskittymistä vaativa, mutta sen ei mielestäni pitäisi estää juoksusta nauttimista. Henkisen puolen ollessa kunnossa myös fyysinen puoli sujuu.

Juoksu on itselleni pitkälti sosiaalinen harrastus, jonka ydin on siinä, että porukassa tulee treenattua lähes huomaamatta ja samalla vaihdettua kuulumisia. Olen saanut juoksuharrastuksen kautta erittäin läheisiä ystäviä, sillä samanhenkisessä seurassa on usein paljon jaettavaa ja yksinkertaisesti treenaaminen on tällöin hauksempaa.

Minulle juoksemiseen liittyy tiiviisti toisen rakkaan harrastukseni  matkustamisen yhdistäminen. Matkustan mielelläni hyvässä seurassa hienoihin juoksukohteisiin ja kisakaupunkeihin. Viimeisin kohde oli Etelä-Afrikan auringon alla, jonne lähdin leirille juoksukaverini Saaran kanssa 2,5 viikoksi talvikelejä pakoon.

Juokseminen hymy huulilla ei ole kovin suomalainen piirre. Onneksi kuitenkin ainakin Jarkko Järvenpää ja Mårten Boström ovat tuoneet juoksumaailmaan raikkaan positiivisen henkäyksen rennon kovalla asenteellaan. Ei muuta kuin hymyä kehiin lenkille ja juoksutossut saavat huimasti lisävauhtia! :) 

Tähtihetkiä lenkkipolulla

Harmaan lenkkipäivän voi piristää niin monella pienellä jutulla. Välillä riittää se, kun ohittaa omalla PK-lenkillä timminnäköisen juoksuporukan (parhaassa tapauksessa miehiä), josta kuuluu jälkikommentti: ”Oho!” tai ”Onpa kova vauhti!”. Silloin tietää olevansa oikealla polulla. 

Toisaalta joskus päivän piritykseksi riittää pieni kahvitteluhetki lenkin jälkeen omasta lempimukista. <3

Viileys on valttia

Kisoissa jokainen urheilija pyrkii aina parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Keskinkertainen ei ennätysten tavoitteluissa riitä ja mahdolliset virheet tai muut suoritusta häiritsevät tekijät pyritään minimoimaan. Totuus on kuitenkin se, että kisaamaan oppii vain kisaamalla ja moni asia pitää opiskella kantapään kautta.

Itselläni on paha tapa lähteä usein liian nopealla alkuvauhdilla startissa, jolloin kova alkuvauhti kostautuu lopun juoksuvaihdin hyytymisenä. Tasaisella vauhdilla ja suunnitelmallisuudella päästään usein kestävyysjuoksussa parempaan tulokseen. Jokainen startti, jonka olen malttanut lähteä rauhallisemmin, on yleensä 99 % varmuudella mennyt nappiin. Toisaalta taidan olla juoksijana sen verran riskinottokykyinen, etten aina siksikään malttaisi jäädä alussa "kahvittelemaan".

Mielen viileys on kuitenkin valttia, jo taloudellisen askeleen ja energiankäytönkin kannalta. Kärsivällisyys on myös kestävyysjuoksussa hyve. Tuloksia syntyy hitaasti, mutta varmasti ja kisoissakin lähtee mielummin rauhallisesti ja ohittelee selkiä mielummin lopussa. Näitä edellämainittuja asioita minun täytyy harjoitella startti toisensa perään. Maantiejuoksussa olen nuo periaatteet jo (omasta mielestäni) varsin hyvin omaksunutkin, mutta ratajuoksussa on vielä paljon petrattavaa. :)