Nautinnollista - silloin kun juoksu kulkee

Kesäkausi 2013 on starttanut juoksun suhteen mainiosti. Olen kisannut paljon ja ennätykseni ovat myös parantuneet suopeampiin lukemiin. Tämän kesän päätavoitteeni on ollut rikkoa A-rajan tulos 10 kilometrin juoksussa. Mutta koska nälkä kasvaa syödessä, niin miksipä en tavoittelisi A-rajaa myös puolikkaalla ja maratonilla. :)

Kesän ensimmäinen varsinainen onnistumiseni koin Forssan suvi-illan (15.6.2013) 10 kilometrin kisassa, johon lähdin rohkeasti A-rajan kilometrivauhti (3.52) takaraivossani. Aivan tätä vauhtia en kyennyt kuitenkaan aivan koko matkaa pitämään. Forssan kympin juosseet tietävät, kuinka reitillä on muutama hapokas ylämäkinousu, jotka hieman jarruttavat vauhtia. Olin silti supertyytyväinen loppuaikaani 39.25, joka oli samalla uusi ennätykseni ja toi A-rajan (38.45) enää vaivaisen 40 sekunnin päähän. Sellainenhan on mahdollista tehdä jo hyvällä loppukirillä, mitä voisinkin alkaa tavoitella seuraavissa treeneissä. Joka tapauksessa Forssan vauhdikas juoksuni toi minulle hyvän sijoituksen palkintopallille. Olin naisten yleisessä sarjassa ilahduttavasti kisan toinen.

Seuraava koitos oli Paavo Nurmen puolimaraton Turussa (29.6.2013). Keli oli mitä parhain (lue: juoksuystävällisin), kun taivas oli puolipilvinen jalämpötila + 18 asteinen. Lähdin matkaan reippaasti kärkijuoksijoiden peesissä. Hieman kadutti alussa, että olin mennyt puhumaan kovista tavoiteajoistani juoksijakavereilleni, mutta toisaalta kunnianhimoiset tavoitteet pitävät motivaation korkealla silloinkin, kun kisassa on vaikeampia hetkiä. Aikaisempi puolimaratonin ennätykseni oli 1.32.48  viime kesältä, joten lähdin kisaan tavoitellen tietysti uutta ennätystä, mutta jos juoksu kulkisi hyvin, niin voisin tavoitella jopa 1.26 alitusta (A-rajaa). Kykenin pitämään juoksuvauhtia hyvin yllä jopa Ruissaloa kohti mentäessä loivissa ylämäissä. Pahin tai rankin vaihe oli edessä hiekkatieosuudella, joka tuntui loputtoman pitkältä. Onneksi minulla oli peesiapua, yksin en olisi jaksanut ylläpitää kovaa vauhtia. Jossain vaiheessa tajusin, että olin kisan kolmantena naisjuoksijana. Pystyin pitämään yllä reipasta kilometrivauhtia (4.07), mutten aivan kunnianhimoista tavoitettani (4.04). Kuitenkin ilo oli suuri, kun saavuin maalin ajassa 1.27.08 ja käteeni ojennettiin kehotus mennä palkintojen jakoon hetken päästä. Puolikkaan ennätykseni parani edellisestä 5,5 minuuttia, mikä on melko reilu parannus. Lisäksi juoksu tuntui erinomaisen hyvältä, joten täsmätreenillä voisin hioa VK-vauhtista juoksuani ja rypistää sopivassa kisassa sen himoitsemani reilun minuutin loppuajasta pois. Nyt on kuitenkin aika nauttia hyvin kulkeneesta juoksusta, skoolata muutama kuohuviinilasillinen ja levätä. Sitten jaksaa taas reenata. :)

Kilpajuoksu + helle = nöyryyden oppitunti

Lähdin tänään (8.6.2013) Järvenpäähän KUY:n järjestämiin kisoihin hyvillä mielin. Tavoitteenani oli koettaa saavuttaa A-rajan tulos 10 000 metrin ratajuoksussa. Treenilliset lähtökohdat olivat hyvät: olin treenannut lyhyempiä ratakisoja ennakkoon ja saanut niistä itseluottamusta. Olin muistanut levätä ennakkoon riittävästi ja jalkani tuntuivat virkeiltä. Mutta sitten oli pienen pieni mutta, joka liittyi päivän sääoloihin. Yleisurheilukenttä oli paahtavan auringon tähtäimessä (+25 C), aurinko helotti täydeltä taivaalta ja lisäksi kentällä puhalsi pyörteiset tuulenpuuskat. Pikku haasteita, ajattelin.

Alkuverkkaa tehdessäni aloin tajuta, ettei kisasta tulisi suinkaan helppo. Jo pieni hölköttely auringon alla toi huteran fiiliksen. Helteisen kelin kuumuusefektiä hillitäkseni kävin kastelemassa hiukseni ja juoksupaitani ja join jatkuvalla syötöllä. Koitin myös etsiä kaikki varjoisimmat lämpäreet Järvenpään urheilupuistosta, joissa odottelin kisan starttia viilennyksen toivossa.

Kisan alku sujui hyvin. Lähdin rohkeasti tavoittelemaan 38.45 loppuaikaa ja olin sopivassa peesivauhdissa. Kaksi ensimmäistä kilometriä pysyin tavoitevauhdissa, kunnes tuntui siltä, että jalkani eivät enää vieneetkään, vaan mieleni joutui taistelemaan (jo 2km jälkeen). Radalla oli onneksi juomapiste, josta sai viilennystä ja juotavaa, mutta sekään ei jeesannut vauhtini ylläpitoon. Vauhtini putosi lönköttelyvauhdin puolelle ja teki vahvasti mieli keskeyttää. Olisin varmaan keskeyttänyt kisan siihen paikkaan, ellei valmentajani olisi seissyt radan laidalla kannustamassa.

Loppujuoksu olikin sitten lähinnä henkistä selviytymistä maaliin. Tiesin, että loppuaikani tulisi olemaan kehno, mutta enää en kehdannut keskeyttää. Jäin tavoitteestani monta minuuttia, enkä ole aikoihin juossut näin kehnosti. Loppuaikani oli 41.56.

Taitaa olla niin, että helle sopii itselleni erittäin huonosti juoksukelinä. Tämänpäiväinen juoksu toi nimittäin jonkinlaisen deja vu-olotilan. Vuosi sitten kesällä juoksin Hämeenlinnassa 10 km kisan 27 asteen helteessä ja loppuaikani painui 46 minuuttiin ja kerran olen joutunut keskeyttämään maratonin liiallisen helteen aiheuttaman nestehukan takia. Tämänpäiväisen perusteella en ole ihan varma, kannattaako tällaisilla keleillä edes juosta kilpaa. Joillekin se sopii, mutta itselleni ainakin erittäin huonosti. No onneksi kisoja ja uusia ennätyksen tavoittelumahdollisuuskia tulee varmasti lisää. Kilpajuokseminen helteellä opetti jälleen ainakin nöyryyttä ja hyviä varjopaikkastrategioita. :)