Täytyy sanoa, että ensimmäinen näin pitkä hiihto jännitti etukäteen aika tavalla. Tuli onneksi levättyä ja tankattua ihan kunnolla, joten suksien luistaminen tai luistamattomuus ei ollut ainakaan siitä kiinni. Lisäksi alla oli upiuudet Fischerin Zerot, jotka oli tullut testattua toimiviksi jo Paloheinän laduilla.
Keli oli aika plussavoittoinen, joten zeroista oli käytännössä pelkkää hyötyä. Laduilla oli paikoin aika tavalla vettä ja pitoa ei juuri ollut, mutta eipä ollut kellään muullakaan. Oli hienoa keskittyä vain pelkkään hiihtoon. Annoin suksen vain mennä. Alkuun päätin edetä rauhallisesti ja lopussa, jos 30 km jälkeen olisi vielä voimia, niin ei mitään esteitä vauhdittaa menoa. Suurimman osan matkaa hiihdin poikaystäväni kanssa. Välillä peesasin hiihtokonkareita ja juttelin leppoisia ikämiesten rennossa, mutta sopivan vauhdikkaassa seurassa. Jokainen huoltopiste oli yhtä juhlaa ja kivan seremoniamaisesti järjestetty.
Hiihto kulki hyvin ja 25 km jälkeen pääsin tekniikan kanssa sinuiksi. Parhaimmillaan (viimeisellä 10 kilsalla) kilometrivauhtini oli yli 14 km/h:ssa. Ja pääsin kurvaamaan Lahden hiihtostadionille kirkkaasti alle 5 h. Loppuaikani (bruttona) oli 4h 44min. Aivan mahtavaa!
Tiikeripipomme saivat paljon positiivista huomiota ja sillä lisäenergialla jaksoi hymyillä koko tapahtuman ajan. Suosittelen lämpimästi.
