Kisoissa jokainen urheilija pyrkii aina parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Keskinkertainen ei ennätysten tavoitteluissa riitä ja mahdolliset virheet tai muut suoritusta häiritsevät tekijät pyritään minimoimaan. Totuus on kuitenkin se, että kisaamaan oppii vain kisaamalla ja moni asia pitää opiskella kantapään kautta.
Itselläni on paha tapa lähteä usein liian nopealla alkuvauhdilla startissa, jolloin kova alkuvauhti kostautuu lopun juoksuvaihdin hyytymisenä. Tasaisella vauhdilla ja suunnitelmallisuudella päästään usein kestävyysjuoksussa parempaan tulokseen. Jokainen startti, jonka olen malttanut lähteä rauhallisemmin, on yleensä 99 % varmuudella mennyt nappiin. Toisaalta taidan olla juoksijana sen verran riskinottokykyinen, etten aina siksikään malttaisi jäädä alussa "kahvittelemaan".
Mielen viileys on kuitenkin valttia, jo taloudellisen askeleen ja energiankäytönkin kannalta. Kärsivällisyys on myös kestävyysjuoksussa hyve. Tuloksia syntyy hitaasti, mutta varmasti ja kisoissakin lähtee mielummin rauhallisesti ja ohittelee selkiä mielummin lopussa. Näitä edellämainittuja asioita minun täytyy harjoitella startti toisensa perään. Maantiejuoksussa olen nuo periaatteet jo (omasta mielestäni) varsin hyvin omaksunutkin, mutta ratajuoksussa on vielä paljon petrattavaa. :)
