Lähdin Aktia CUPin kauden kolmanteen (19.1) juoksuun pikkuisen varautuneena. Mitä tästäkin taas tulisi. Pakkaslukemat olivat aamulla -26 asteessa ja vaikka pakkasen kuinka piti laskea juoksun starttiin mennessä, se ei kauheasti minua vakuuttanut. Onneksi treenikaverini oli päättänyt lähteä kisaan ja niinpä lähdin itsekin. Pukeutumiskysymys, vakuuttelin itseäni vielä bussimatkalla. Onneksi tuli lähdettyä, voi todeta näin jälkikäteen.
Sää Hakunilassa oli aurinkoinen ja kirpakka -13 astetta eli suorastaan hieno 10 kilometrin juoksua ajatellen. Olotilani oli rento ja hyväntuulinen ennen starttia. Tuli mitä tulisi. Lähdin rohkean vauhdikkaasti matkaan nastalenkkarit viuhuen. Alun kilometrit painelin alle 4.0 kilometrivauhtia ja sitten tasasin vauhtini 4.06 paikkeille. Virtaa tuntui riittävän, joten annoin mennä ja nautiskelin vauhdikkaasta menosta. Lisäbuustia toi se, kun näin Stubbin kannustamassa juoksijoita auton kyydistä kääntöpaikan ja alamäen jälkeen. Hyvä tästä tulisi. Tajusin jossain välissä, että jos jaksaisin pitää yllä vauhtiani, saavuttaisin uuden ennätykseni kympillä.
Viimeiset kaksi kilometriä on pahimmat kympilä, niin nytkin. Teki mieli lopettaa juoksu ja hypätä huoltoauton kyytiin, mutta pakko oli vain tsempata. Vähän enää maaliin, ajattelin tutuissa peltomaisemissa. Maalin lähestyessä en ollut uskoa silmiäni, kun kellotaulu näytti 40.44 loppuaikaa kohdallani. Uusi ennätys rikkoontui kevyesti ja erityisen tästä tekee se, että edellinen enkkani on viime kesältä ratakympiltä (41.35).
Kuntoni on siis jälleen mennyt eteenpäin ja jos vain kaikki menee hyvin, niin kesällä voisi olla saumaa saada ajasta hiottua vielä tarvittavat 2 minuuttia pois. Olen siis supertyytyväinen, että lähdin kisaamaan pakkaslukemista välittämättä ja rennolla asenteella. Jei! Tätä on juoksijan FLOW. :)
Aktiivijuoksijan blogi
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
perjantai 11. tammikuuta 2013
Vähemmän on enemmän!
Rakastan juoksemista yli kaiken. Kaikkihan sen jo tietää. Teen treenit aina superinnolla, suunnittelen lomatkin juoksun ehdoilla ja juoksen aina kun vain voin. Mutta jotain tapahtui, aivan viime viikkoina. Motivaationi hiipui jonnekin olemattomiin. Säikähdin. Yöuneni olivat tiessään ja treenaaminen oli yhtäkkiä pakko pullaa.
Kaikki alkoi siitä, kun sain päähäni juosta 3000 kilometriä täyteen vuoden 2012 aikana. Taistelin kilsat kasaan joulukuussa kipurajaa kaihtamatta. Viikkokilsat olivat yli 80 kilometriä ilman kevyiden ja kovien viikkojen vaihteluita, ilman säännöllistä lepopäivää. Yhtäkkiä juoksu ei ollutkaan vapauttavaa, vaan jotain ihan muuta. Juoksin vain, koska olin päättänyt juosta. Ilo oli siitä kaukana. Kroppani alkoi jo väsyä ja vaipua tietynlaiseen horrokseen.
En rauhoittanut juoksukuvioitani tästä, vaan suunnittelin jo seuraavaa treeniohjelmaa ennen kuin edellinenkään oli kunnolla ohitse. Laadin itselleni kunnianhimoisen 14 viikon treeniohjelman tammikuun alusta huhtikuun puoliväliin, Wienin maratonin kiilto silmissäni. Yhtäkkiä olin kaikkea muuta kuin innoissani. Juoksumotivaationi oli kadonnut, se kaikkein tärkein innostuksen lähteeni. Aloin kyseenalaistaa omaa tekemistäni ja miettiä, onko treeniohjelmassani mitään järkeä.
Onneksi satuin kysymään kommentteja ohjemastani treenikavereiltani. He ilmaisivat varovasti, että ohjelmani taitaa olla liian vaativa. Levon ja treenin määrä oli siinä vääristynyt. VK-lenkkejä oli erityisen paljon ja vielä peräkkäin ilman keveämpiä treenejä. Pitkien (30 km) lenkkien perässä saattoi olla VK-harjoitus, vaikka kaiken järjen mukaan siinä pitäisi olla lepoa. Eli ei himpun vertaa järkeä. Hävetti ja hirvitti, että olin lähellä syöstä itseni aivan loppuun vääristyneellä treeniohjelmalla rakkaan harrastukseni parissa.
Nyt olen onneksi alkanut rukata ohjelmaani järkevämmäksi. Olen päättänyt tehdä juoksusta taas ihanaa, toteuttaa "vähemmän on enemmän" -periaatetta ja kuunnella omaa kehoani. Loppujen lopuksi juokseminen ei saisi olla niin vakavaa, vaan osa muuta elämää, ei elämää suurempi asia. Kaikista aikaisemmista uuden vuoden lupauksistani poiketen, aion tänä vuonna nauttia enemmän ja ottaa juoksemisen henkisesti kevyemmin. Tavoitteita ja haaveita saa silti olla, muttei mielellään pakotteita.
Kaikki alkoi siitä, kun sain päähäni juosta 3000 kilometriä täyteen vuoden 2012 aikana. Taistelin kilsat kasaan joulukuussa kipurajaa kaihtamatta. Viikkokilsat olivat yli 80 kilometriä ilman kevyiden ja kovien viikkojen vaihteluita, ilman säännöllistä lepopäivää. Yhtäkkiä juoksu ei ollutkaan vapauttavaa, vaan jotain ihan muuta. Juoksin vain, koska olin päättänyt juosta. Ilo oli siitä kaukana. Kroppani alkoi jo väsyä ja vaipua tietynlaiseen horrokseen.
En rauhoittanut juoksukuvioitani tästä, vaan suunnittelin jo seuraavaa treeniohjelmaa ennen kuin edellinenkään oli kunnolla ohitse. Laadin itselleni kunnianhimoisen 14 viikon treeniohjelman tammikuun alusta huhtikuun puoliväliin, Wienin maratonin kiilto silmissäni. Yhtäkkiä olin kaikkea muuta kuin innoissani. Juoksumotivaationi oli kadonnut, se kaikkein tärkein innostuksen lähteeni. Aloin kyseenalaistaa omaa tekemistäni ja miettiä, onko treeniohjelmassani mitään järkeä.
Onneksi satuin kysymään kommentteja ohjemastani treenikavereiltani. He ilmaisivat varovasti, että ohjelmani taitaa olla liian vaativa. Levon ja treenin määrä oli siinä vääristynyt. VK-lenkkejä oli erityisen paljon ja vielä peräkkäin ilman keveämpiä treenejä. Pitkien (30 km) lenkkien perässä saattoi olla VK-harjoitus, vaikka kaiken järjen mukaan siinä pitäisi olla lepoa. Eli ei himpun vertaa järkeä. Hävetti ja hirvitti, että olin lähellä syöstä itseni aivan loppuun vääristyneellä treeniohjelmalla rakkaan harrastukseni parissa.
Nyt olen onneksi alkanut rukata ohjelmaani järkevämmäksi. Olen päättänyt tehdä juoksusta taas ihanaa, toteuttaa "vähemmän on enemmän" -periaatetta ja kuunnella omaa kehoani. Loppujen lopuksi juokseminen ei saisi olla niin vakavaa, vaan osa muuta elämää, ei elämää suurempi asia. Kaikista aikaisemmista uuden vuoden lupauksistani poiketen, aion tänä vuonna nauttia enemmän ja ottaa juoksemisen henkisesti kevyemmin. Tavoitteita ja haaveita saa silti olla, muttei mielellään pakotteita.
tiistai 1. tammikuuta 2013
3000 juoksukilsan raja rikkoutui!
Eilen tein vuoden viimeisen juoksutreenin ja sain vuodelle 2012 kasaan yhteensä 3000 juoksukilometriä. Ei kilometriäkään enempää tai vähempää. Se on aikamoinen määrä, kun ajattelee että vuoden aikana olisin juossut Helsingistä Madridiin maita pitkin tai kolme kertaa Suomen päästä päähän. Myönnettäköön, että lopussa tuli aikamoinen loppukiri kilometrien tavoittelussa, kun "heräsin" vähän myöhässä, joten vuoden viimeiset neljä viikkoa juoksin aikalailla kipurajalla ilman kevennyksiä. Runsasluminen talvikin asetti omia haasteita ja välillä olisi ehkä treenin puolesta ollut järkevämpää vaihtaa lenkkarit suksiin, mutta juoksukilsat tulivat kuitenkin lopulta täyteen. Se on kai vähän niin, että kun jotain päättää, niin sen myös haluaa kunnolla tehdä.
Täytyy tosiaan olla tyytyväinen, että on pysynyt terveenä koko vuoden eikä jalkojen kanssa ole ollut ongelmia. Uskon, että kroppani on vahvistunut vuoden aikana ja kestää juoksemista aiempaa paremmin. Vertailun vuoksi, vuonna 2011 juoksin määrällisesti 1236 kilometriä, joten hyppäys on melko suuri vuoteen 2012 verrattuna.
Uusi vuosi 2013 tuo tullessaan uudet kujeet ja tavoitteet. Nyt olen suunnitellut treeniohjelmaa huhtikuun puoliväliin Wienin maratonille saakka. Odotan innolla tulevia juoksukilometrejä, hyvää fiilistä ja juoksuporukan tuomaa lisämotivaatiota. Vuonna 2013 tavoitteenani on saada rikottua A-raja 10 000m juoksussa ja juosta entistä paremmin maratonilla ja puolikkaalla. Saas nähdä, miten käy!
Täytyy tosiaan olla tyytyväinen, että on pysynyt terveenä koko vuoden eikä jalkojen kanssa ole ollut ongelmia. Uskon, että kroppani on vahvistunut vuoden aikana ja kestää juoksemista aiempaa paremmin. Vertailun vuoksi, vuonna 2011 juoksin määrällisesti 1236 kilometriä, joten hyppäys on melko suuri vuoteen 2012 verrattuna.
Uusi vuosi 2013 tuo tullessaan uudet kujeet ja tavoitteet. Nyt olen suunnitellut treeniohjelmaa huhtikuun puoliväliin Wienin maratonille saakka. Odotan innolla tulevia juoksukilometrejä, hyvää fiilistä ja juoksuporukan tuomaa lisämotivaatiota. Vuonna 2013 tavoitteenani on saada rikottua A-raja 10 000m juoksussa ja juosta entistä paremmin maratonilla ja puolikkaalla. Saas nähdä, miten käy!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)