Lähdin tänään (8.6.2013) Järvenpäähän KUY:n järjestämiin kisoihin hyvillä mielin. Tavoitteenani oli koettaa saavuttaa A-rajan tulos 10 000 metrin ratajuoksussa. Treenilliset lähtökohdat olivat hyvät: olin treenannut lyhyempiä ratakisoja ennakkoon ja saanut niistä itseluottamusta. Olin muistanut levätä ennakkoon riittävästi ja jalkani tuntuivat virkeiltä. Mutta sitten oli pienen pieni mutta, joka liittyi päivän sääoloihin. Yleisurheilukenttä oli paahtavan auringon tähtäimessä (+25 C), aurinko helotti täydeltä taivaalta ja lisäksi kentällä puhalsi pyörteiset tuulenpuuskat. Pikku haasteita, ajattelin.
Alkuverkkaa tehdessäni aloin tajuta, ettei kisasta tulisi suinkaan helppo. Jo pieni hölköttely auringon alla toi huteran fiiliksen. Helteisen kelin kuumuusefektiä hillitäkseni kävin kastelemassa hiukseni ja juoksupaitani ja join jatkuvalla syötöllä. Koitin myös etsiä kaikki varjoisimmat lämpäreet Järvenpään urheilupuistosta, joissa odottelin kisan starttia viilennyksen toivossa.
Kisan alku sujui hyvin. Lähdin rohkeasti tavoittelemaan 38.45 loppuaikaa ja olin sopivassa peesivauhdissa. Kaksi ensimmäistä kilometriä pysyin tavoitevauhdissa, kunnes tuntui siltä, että jalkani eivät enää vieneetkään, vaan mieleni joutui taistelemaan (jo 2km jälkeen). Radalla oli onneksi juomapiste, josta sai viilennystä ja juotavaa, mutta sekään ei jeesannut vauhtini ylläpitoon. Vauhtini putosi lönköttelyvauhdin puolelle ja teki vahvasti mieli keskeyttää. Olisin varmaan keskeyttänyt kisan siihen paikkaan, ellei valmentajani olisi seissyt radan laidalla kannustamassa.
Loppujuoksu olikin sitten lähinnä henkistä selviytymistä maaliin. Tiesin, että loppuaikani tulisi olemaan kehno, mutta enää en kehdannut keskeyttää. Jäin tavoitteestani monta minuuttia, enkä ole aikoihin juossut näin kehnosti. Loppuaikani oli 41.56.
Taitaa olla niin, että helle sopii itselleni erittäin huonosti juoksukelinä. Tämänpäiväinen juoksu toi nimittäin jonkinlaisen deja vu-olotilan. Vuosi sitten kesällä juoksin Hämeenlinnassa 10 km kisan 27 asteen helteessä ja loppuaikani painui 46 minuuttiin ja kerran olen joutunut keskeyttämään maratonin liiallisen helteen aiheuttaman nestehukan takia. Tämänpäiväisen perusteella en ole ihan varma, kannattaako tällaisilla keleillä edes juosta kilpaa. Joillekin se sopii, mutta itselleni ainakin erittäin huonosti. No onneksi kisoja ja uusia ennätyksen tavoittelumahdollisuuskia tulee varmasti lisää. Kilpajuokseminen helteellä opetti jälleen ainakin nöyryyttä ja hyviä varjopaikkastrategioita. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti