Lähdin Aktia CUPin kauden kolmanteen (19.1) juoksuun pikkuisen varautuneena. Mitä tästäkin taas tulisi. Pakkaslukemat olivat aamulla -26 asteessa ja vaikka pakkasen kuinka piti laskea juoksun starttiin mennessä, se ei kauheasti minua vakuuttanut. Onneksi treenikaverini oli päättänyt lähteä kisaan ja niinpä lähdin itsekin. Pukeutumiskysymys, vakuuttelin itseäni vielä bussimatkalla. Onneksi tuli lähdettyä, voi todeta näin jälkikäteen.
Sää Hakunilassa oli aurinkoinen ja kirpakka -13 astetta eli suorastaan hieno 10 kilometrin juoksua ajatellen. Olotilani oli rento ja hyväntuulinen ennen starttia. Tuli mitä tulisi. Lähdin rohkean vauhdikkaasti matkaan nastalenkkarit viuhuen. Alun kilometrit painelin alle 4.0 kilometrivauhtia ja sitten tasasin vauhtini 4.06 paikkeille. Virtaa tuntui riittävän, joten annoin mennä ja nautiskelin vauhdikkaasta menosta. Lisäbuustia toi se, kun näin Stubbin kannustamassa juoksijoita auton kyydistä kääntöpaikan ja alamäen jälkeen. Hyvä tästä tulisi. Tajusin jossain välissä, että jos jaksaisin pitää yllä vauhtiani, saavuttaisin uuden ennätykseni kympillä.
Viimeiset kaksi kilometriä on pahimmat kympilä, niin nytkin. Teki mieli lopettaa juoksu ja hypätä huoltoauton kyytiin, mutta pakko oli vain tsempata. Vähän enää maaliin, ajattelin tutuissa peltomaisemissa. Maalin lähestyessä en ollut uskoa silmiäni, kun kellotaulu näytti 40.44 loppuaikaa kohdallani. Uusi ennätys rikkoontui kevyesti ja erityisen tästä tekee se, että edellinen enkkani on viime kesältä ratakympiltä (41.35).
Kuntoni on siis jälleen mennyt eteenpäin ja jos vain kaikki menee hyvin, niin kesällä voisi olla saumaa saada ajasta hiottua vielä tarvittavat 2 minuuttia pois. Olen siis supertyytyväinen, että lähdin kisaamaan pakkaslukemista välittämättä ja rennolla asenteella. Jei! Tätä on juoksijan FLOW. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti