Maratonin reitti oli jaettu neljään osaan, eli yksi lenkki oli noin 10,5 kilometriä. Maasto oli pääasiassa asvalttia, mukavan tasaista. Väliin juostiin aivan omakotitalojen pihojen vierestä Hiekkaharjussa ja Ruskeasannassa. Bongasin Lenni-Kalle Taipaleen soittamassa rumpuja ison viihdytyskaartin kera. Ainakin parilla ekalla kierroksella jaksoin hymyillä tälle energiselle kokoonpanolle.
Maalialueen ohitse paineltiin aina kierroksen täyttymisen merkiksi. Oli mahtavaa huomata, kuinka paljon oman seuran juoksijoita, omia kavereita ja perheenjäseniä oli kannustamassa. Valmentajani kertoi ohituspisteellä aina kierrosaikojani ja ainakin alkuun ne olivat itselleni yllättävän lupaavia. Tietenkin maratonilla tulee muistaa tasainen vauhdinjako, mutta itselleni on perinteisesti käynyt niin, että vauhtini on alkanut viimeisellä 10 kilometrillä hyytyä ja niin nytkin.
Viimeinen kierros oli suorastaan myrkyllinen. Tunsin, kuinka jalkani eivät halunneet enää vastaanottaa reipasta askellusta, vaan jalat huusivat lepoa. Silti oli pakko yrittää pusertaa loppuun saakka, kun tähän asti olin juossut niin hyvin. Selvitin maaliviivan ylitse aikaan 3.25.07. Olin väsynyt, mutta onnellinen. Uusi ennätykseni rikkoontui noin 8 minuutilla. Eli viimeiseen puoleen vuoteen olen saanut rikottua maratonajastani yhteensä 18 minuuttia. Ei huono suoritus lainkaan.
Sijoitukseni SM-maratonilla ei ollut häävi, mutta ei ollut lainkaan häpeä tulla viimeiseksi noin kovatasoisessa kisassa. Hävisin naisten kisan voittajalle 41 minuuttia ja toiseksi viimeiselle naiskisaajalle 12 sekuntia. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, kun on ollut hyvä kausi kokonaisuudessaan! Seuraava tavoitteeni voisi olla New Yorkin Maratonille pääsy juoksuajan perusteella (maratonilla puuttuu ajasta enää 2 minuuttia) tai A-luokan juoksutulosten tavoittelu. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti