Debyytti aikuisurheilijana

Ei tällaista oikein voi sanoin kuvata. Alkamassa on 80-90 vuotiaiden miesten 800 metrin juoksu. Valkohapsiset pantterit ottavat toisistaan ihan tosissaan mittaa. Ei voi muuta kuin nostaa hattua. Yhdessä lähdössä vanhempi miekkonen kaatuu, mutta ei luovuta vaan kömpii pienellä viiveellä takaisin kirikisaan mukaan. Huh, mitä menoa! Pukuhuoneessa puolestaan arvon leidit (noin 80 ja rapiat) keskustelevat aiemmista kisamenestyksistään milloin SM-kisoissa ja milloin ulkomailla EM-kisoissa. Tuollaista kipinää ja pilkettä saa hakea monen nuoremmankin katseesta.

Oma startti Jyväskylän Hipposhallissa lähtee neljän pintaan sunnuntaina. Matkana on 3000 metriä. Samaan lähtöön on yhdistetty N30, N35 ja N40. Meitä on noin 15 naista starttiviivalla. Mielessäni olen harjoitellut jo ennakkoon vauhtini ja lähden kisaan hyvillä mielin. Mutta mitä vielä, starttaan kisaan pahoihin tapoihini tyypillisesti aivan liian kovaa. Tiedättehän, minkä ratamatkalla höyryää startissa, häviää matkan lopussa. Kaksi ekaa 200 metrin kierrosta porhallan 30 sekunnin kierroksin. Siis noin 15 sekuntia liian lujaa per kierros! Ei hyvää päivää! Näen kyllä ratakellon, mutta pidän sen näyttämiä lukemia ihan höpöinä, kun enhän mitenkään ole voinut lähteä niin kovaa. Uskottava se kuitenkin on.

Ja näinhän siinä käy. Jaksan pitää kovaa vauhtia noin 8 kierrosta, kunnes vauhti alkaa tuntua. Loppuaikani on lopulta 11.30, kun kurvaan toisena maalisuoralle. Tulos on osaltani ihan ok, mutta jää jopa 37 sekuntia ennätyksestäni. Toisaalta nyt ollaan vasta maaliskuussa ja tästä on taas hyvä ottaa oppia ja kohottaa kuntoa. Ensi kerralla päätän pysyä lujana ja tuijottaa sitä kelloa vähän tunnollisemmin. Tämä oli kauden ensimmäinen virallinen ratastarttini ja kuitenkin palkintona tuli aikuisurheilun SM-hopeaa, vaikka ei ihan enkkaa hiponutkaan. Kiva oli taas käydä Jyväskylässä. Ja tämä ei tosiaan jää tähän. :)