Olin sopinut poikaystäväni kanssa kierrosaikojen huutelusta (1,2 km välein) ja tarkoitus oli lähteä maltillisesti matkaan A-rajan vauhti mielessäni. Kaikki meni kuin leikiten puoliväliin asti, tai no juoksu tuntui tosi helpolta siihen saakka. Pysyttelin Kykyrin ja Aholan peesissä 4 km asti, kunnes heidän vauhtinsa alkoi hirvittää. Joku huuteli heille 38.20 loppuaikaa ja pian vauhti kiristyi jo 37.30 loppuaikaan. Ei hemmetti! Tuli tehtyä virhearvio, jota ei voinut enää perua. Loppu puolen juoksusta yritin pysyä jossain vauhdissa yksinäni körötellen, mutta pasmani olivat jo menneet sekaisin, eikä tasaista vauhdinjakoa saanut enää takaisin taiottua. Sekä jalkani että mieleni tuntuivat raskailta ja loppuvauhtini hidastui. Ei sen näin pitänyt mennä. Loppuun laskettelin kuitenkin 39.43 loppuajalla. Ihan ok, muttei lähellekään sitä, mitä tänään lähdettiin hakemaan. 58 sekuntia jäi uupumaan kisalipusta. Ei oikein löytynyt enää sitä viimeistä rutista, mutta en sentään keskeyttänyt missään välissä.
Maalissa oli vain hölmö tunne, kun kroppa ei ollut edes kaikkensa antanut, vaan pääsi ns. liian helpolla tänään. Vauhdinjaossa vain mentiin tänään metsään, 3. kilometrin 3.39 vauhti oli aivan liian kovaa kyytiä. Huh! 5 kilometrin väliaikani olikin sitten aivan liian kova 18.52, vaikka 19.15 oli ollut puolivälin tavoitteena.
En aio tästä testijuoksun puolelle menneestä kokeilusta masentua, vaan yrittän ratailua uudelleen heinäkuun puolella. Ei muuta kuin uudet vauhdinjaon strategiat kehiin ja kolmas (ratakymppi) kerta toden sanoo, eiks niin? :) Unelmille siivet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti