Onko järkevää juosta maraton, kun edellisestä on kulunut 4 viikkoa?

Nostalgiajuoksuni HCM:ssa (17.8.2013) meni paljon paremmin kuin uskalsin toivoa. Juoksin aivan flow-fiiliksissä aina 35 km saakka. Jaksoin pitää yllä kovaa vauhtia, koska sain niin paljon hyvää kannustusta tutuissa kotikaupunkini maisemissa. Ihan liikutti, että olin kuluttanut samoja lenkkimaisemia satoja kertoja tunteiden eri kirjoissa ja nyt sain juosta toista kertaa samaa maratonreittiä, jolla koin ensi kosketukseni maratonjuoksuun vuonna 2008.

Ensimmäinen maratonini kulki aikaan 4.21 ja nyt 5 vuotta myöhemmin olin läkähtyä siihen tunteeseen, että olin naisjuoksijoista kymmenen parhaan joukossa. Yleisöstä sain positiivisia kehuja tuntemattomilta ihmisiltä, niin miehiltä kuin naisiltakin. Monta hyvää ystävääkin oli kannustamassa, mikä lisäsi hyvää juoksufiilistä huimasti.

Jaksoin kovaa 4.30 kilometrivauhtia aina 33-35 kilometriin saakka, kunnes jalkani olivat ihan järkyttävät pökkelöt ja suuni saharaakin kuivempi. Sinnittelin juoksumaista askelta eteenpäin, vaikka pahaa teki. Enää oli 5 km jäljellä ja koitin ajatella kaikkia mahdollisia mielikuvaharjoituksia ja positiivisuusmielikuvia piristääkseni itseäni. Kamalaa se oli. Irvistin ja pidättelin itkua, vielä kun könysin olympiastadionin viimeistä kaarretta. Maalissa minua ilahdutti kuitenkin se seikka, että valotaulu näytti osaltani 3.15.51 loppuaikaa. Uusi ennätys tuli kirkkaasti. - Ei ole todellista, mietin, tuolla loppuvauhdilla. Kun selvisin chipin luovutuksesta ja juoma- ja ruokapisteistä, lyyhistyin stadionin nurmikolle makaamaan ja itkin. Itkin koska olin niin väsynyt ja koska olin todella onnellinen omasta päättäväisyydestäni. Väsyneenä ja viluisena en edes ollut tietoinen siitä seikasta, että olin ennättänyt maaliin yhdeksäntenä kaikista naisista ja naisten yleisen sarjan viidentenä. Leena Puotiniemi juoksi kirkkaasti ykköseksi.

Post-maraton fiilikset

Nyt kun HCM 2013 on jo kaksi viikkoa kaukaisempi muisto vain, olen jo pohtimassa tulevaa. Järkeä tai ei, niin olen menossa juoksemaan Jyväskylän SM-maratonille jo 4 viikon päästä edellisestä rypistyksestä. Kaikissa maratonin oppikirjoissa ja keskustelupalstojen viesteissä kehotetaan lepäämään vähintään 6-8 viikkoa ennen seuraavaa maratonia ja treenaamaan sitten 3 kk kohti seuraavaa koitosta. Minäpä aion tällä kertaa kokeilla, onnistuuko tulosparannus, jos taukoa edellisestä juoksusta on vain 4 viikkoa.

Tosiasia on se, että paljoa tässä ei voi enää tehdä ennen Jyväskylää. Voin lähinnä palautella maratonista ja koittaa palautella myös uudesta rasituksesta, nimittäin Midnight Runin (10 km) välijuoksukisasta, jonne en malttanut olla menemättä. Kisan juoksin maltillisemmin kuin yleensä (42.46), jo lähinnä siksi, ettei jaloissa kyllä olisi ollut enää enempää virtaa jäljellä. Maratonin jälkeinen väsymys alkaa kyllä näkyä. Olen nukkunut päikkäreitä aiempaa enemmän, meinannut nukahtaa kesken työpäivän palavereiden ja juossut lenkeillä aivan etanavauhtia. Nyt toivon ennen kaikkea jonkinlaista ihmettä, joka parantaisi jalkani uuteen iskuun ennen lauantaita 14.9.2013, jolloin Jyväskylässä on määrä tärähtää maratonennätykseni uusiin uljaampiin lukemiin. Saa kannustaa, jos nykyinen ennätykseni 3.15.51 alittuu ja saa oikein halata, jos pääsen 3.12 alle. Ja jos Jyväskylässä käy huonosti, niin lupaan sanoa kaikille tiedustelijoille, että "Älkää vain yrittäkö tätä kotona".