Lähdin elämäni ekalle maratonille 12.8.2008 Helsinki City Marathonilla jännityksen sekaisin tuntein. Tällöin tavoitteenani oli selvitä maaliin ja mielellään tuskan minimoimiseksi alle 4.30 aikaan. Tavoitteeni onnistui, selviydyin tuskaisesta juoksusta aikaan 4.21.40. Tuska alkoi tietysti jo puolivälissä matkaa, suunnilleen Esplanadin puiston jälkeen, kun en ollut kovin paljoa pitkiä lenkkejä sitä ennen harrastanut. Silloin en edes uskonut jatkavani maratonjuoksua. Toisin kuitenkin kävi.
Tänään on viisi vuotta kulunut ensimmäisestä maratonistani ja jäljellä on pari viikkoa aikaa ennen omaa "come backiani" HCM:llä. Jotenkin aika juhlallista lähteä tavoittelemaan alle 3.20 menevää juoksua, siis yli tunnin ensimmäistä maratoniani nopeampaa loppuaikaa. Voi siis kai todeta, että juoksukuntoni on parantunut reippaasti, mutta ennen kaikkea juoksumotivaationi on aivan toista luokkaa kuin silloin. Edelleenkin juoksen pitkät lenkit mieluiten porukalla, mutta silloin jouduin ihan erityisesti tsemppaamaan itseäni, jotta sain viikossa edes 2-3 juoksuharjoitusta tehtyä. Muistan kuinka lohduttomalta silloin tuntui, jos kaverini ei päässytkään pitkän juoksulenkin seurakseni pyörällä tai jos keli oli tosi huono tai jos juoksutoppi hiersi ikävästi. Nyt juoksusta on tullut itselleni melkoinen elinehto syömisen ja nukkumisen ohella. Jos en juokse, niin olen aika huonoa seuraa ja nukun huonommin.
Jännityksellä odotan, millainen fiilis HCM:n nostalgiajuoksusta välittyy sekä juoksun aikana että juoksun jälkeen. Toivottavasti keli suosii ja Helsinki on niin juoksijoille kuin myös juoksijayleisölle parhaimmillaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti