Onneksi lenkkarit voi aina ottaa mukaan kohteesta riippumatta. Kävi ilmi, että hotellillamme oli juoksumatto ja läheisyydessä pieni puisto, jonne aamulenkin sai melko kätevästi heitettyä.
Mutta, mutta. Ei kaikki ollut ihan niin yksinkertaista kuin kotona. Joinain päivinä ulkona tuuli Mongoliasta asti hiekkaa tai ilmanlaatu saattoi olla melko nokista. Ei silloin tehnyt mieli juosta ulkona. Toisaalta työpäivätkin olivat niin pitkiä (10 h), että niiden jälkeen jaksoi lähinnä käydä pienellä palauttavalla lenkillä (noin 5 km). Aamuisin hotellin kuntosali aukesi vasta 10:ltä, joten en ikinä päässyt tekemään aamutreeniä salilla, kun työt alkoivat jo 8.30. Toisaalta silloin, kun pääsin juoksumatolle iltaisin, oli sykkeeni varsin koholla (noin 2-3 päivää pitkän lennon jälkeen), joten päätin ottaa treenit chillimmin.
Pienessä puistossa hotellimme luona oli sellainen 1 km ympyrälenkki. Se ei suinkaan ollut tyhjä, vaan sitä kiersi kellonajasta riippumatta suuri joukko kiinalaisia kävellen. Siinä sitten puikkeloimaan ja ihastelemaan samalla kiinalaista tanssia ja taijitä. Onni oli, kun löysimme kollegani kanssa jokimaiseman, jonka varressa pystyi juoksemaan myös pitkiä lenkkejä. Mielettömiä oli myöskin pikku saaret, joita pystyi ihastelemaan lenkin lomassa.
Kiinalaisesta city-elämäntavasta oppi ainakin sen, että miljoonakaupungin melskeessä puistojen ja muiden hiljaisten paikkojen rooli vain korostuu. Kiinalaisilla oli ihailtava tapa kokoontua puistoon ystävien ja perheensä kera kävelylle tai keskustelemaan. Parhautta oli nähdä vapautuneita kiinalaisia tuulettelemassa käsivarsiaan ilmassa kesken kävelylenkin, tanssimassa jonomuodostelmassa valkoisin hansikkain tai popittamassa hassuja teknobiittejä näyttäen ilmielävästi Mr. Camden Styleltä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti